Henkilökohtaiset työkalut
Näkymät
Bunkkerista parveen
Tutkimus.parvi.fi
Juhana: Olen menossa 10.10.2008 pitämään esityksen aiheesta "Bunkkerista parveen" Edistyksen päivät 2008 -seminaariin. Koska aihe liippaa myös jonkun verran läheltä Tutkimusparvea, ajattelin kirjoitella ja suunnitella hommaa täällä parven wikissä. Kommentoida ja muokata saa! Olen myös muokkaamassa esityksestä kirjallista versiota, joka on tulossa vuoden lopussa Tiedepolitiikka-lehteen, eli jos joku haluaa osallistua ihan nimellään kirjoitusprosessiin, on sekin enemmän kuin mahdollista.
Aikataulu:
- 12.9. tiivistelmän deadline
- 10.10. esitelmä ja kirjallinen tuotos valmiina
Sisällysluettelo |
Bunkkerista parveen
Digitaaliset välineet, erityisesti internet, mahdollistavat uudentyyppisen toimintalogiikan, jossa yksilöt ja organisaatiot toimivat läpinäkyvästi löyhissä ryhmissä. Olemmeko siirtymässä perinteisten organisaatioiden bunkkereista avoimiin parviin?
Digitaaliset "luonnonlait"
Digitaalisen todellisuuskerroksen vaikutus ihmisten elämään on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana eikä muutos näytä olevan tulevaisuudessa ainakaan vähenemässä. Monet arkipäiväiset asiat ovat siirtyneet lähes täysin digitaalisiksi. Esimerkiksi pankissa käydään nykyään enää allekirjoittamassa lainapapereita, tietosanakirjojen myynti on romahtanut Wikipedian takia ja jotkut ansaitsevat elantonsa käymällä töissä virtuaalimaailmassa. Suuressa osassa toimintaa ollaan kuitenkin vasta ymmärtämässä digitaalisuuden eroa fyysiseen maailmaan. Digitaalisen ja fyysisen todellisuuden lainalaisuudet poikkeavat huomattavasti toisistaan. Nämä erot selittävät uudet toimintamallit, jotka viime vuosina ovat yleistyneet.
Ääretön tallennuskapasiteetti. Digitaalinen tallennustila on käytännössä ilmaista. Tallennuskapasiteetti on kasvanut niin suureksi, että kaikki digitaalisessa ulottuvuudessa tapahtuvat toimintaprosessit voidaan tallentaa kokonaisuudessaan. Esimerkki tästä on wikisivujen historiat, joihin tallentuvat kaikki sivuversiot riippumatta muutosten luonteesta. (Ks. lisää esim. Anderson 2006; 2008.)
Monistettavuus. Digitaalisia objekteja voidaan monistaa loputtomasti. Monistaminen ei kuluta alkuperäistä digitaalista objektia. Toisin kuin fyysisessä maailmassa, jossa objekteja voi olla aina rajattu määrä, digitaalisia objekteja voidaan tuottaa käytännössä ilman lisäresursseja aina kun on tarvetta. Hyvä esimerkki digitaalisen tuotteen monistettavuudesta on mp3-musiikki, joka on mullistanut koko musiikkiteollisuuden toimintalogiikan. (Ks. lisää esim. Anderson 2006.)
Mittakaavattomuus. Digitaalinen todellisuudessa ei ole mittakaavaa. Esimerkiksi ihmisten fyysisillä välimatkoilla ei ole merkitystä ja palveluiden käyttäjämäärien skaala voi olla mitä tahansa nollan ja miljardin välillä. Digitaalisessa todellisuudessa yhdestä esimerkin ominaisuuksista ei voida päätellä muiden ominaisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että digitaalisessa todellisuuden kerroksessa voi sattua yllättäviä asioita. Esimerkiksi uudet palvelut voivat kasvaa lyhyessä ajassa kaikkia aikaisempia palveluita suuremmiksi tai käyttäjät voivat hylätä jonkin palvelun nopeasti. (Ks. lisää. esim. Barabási 2002; Taleb 2007.)
Jäljitettävyys. Koska digitaaliset prosessit voidaan tallentaa, myös toiminta ja ajalliset muutokset ovat jälkikäteen jäljitettävissä. Digitaalisessa ympäristössä toimittaessa muutosjälkien jättäminen on ainoa tapa näyttää ulkopuolisille omaa toimintaa. Wikien historiat ovat jälkipankkeja ja sosiaalisten palvelujen, kuten Facebookin, presence-tiedot antavat tietoa ystävien toiminnasta. (Ks. lisää esim. Elliot 2006.)
Sekalaisuus. Digitaalisessa todellisuudessa se, mikä on dataa ja mikä metadataa riippuu käyttäjän näkökulmasta. Digitaalista informaatiota voidaan hakea monelta eri kannalta ja siksi se kannattaa sijoittaa mahdollisimman useaan eri "paikkaan". Toisin kuin fyysisessä todellisuudessa (esim. kirja kirjastossa) sama digitaalinen materiaali voidaan tarvittaessa sijoittaa samanaikaisesti äärettömään määrään paikkoja. (Ks. lisää esim. Weinberger 2007.)
Virheensietokyky. Edellä mainittujen lisäksi fyysisen ja digitaalisen erottaa niiden virheensietokyky. Talon perustusten valamisessa tehtyjen virheiden korjaaminen on äärimmäisen työlästä ja kallista, kun taas surkean Wikipedia-artikkelin poistaminen, korjaaminen tai uudelleen aloittaminen on suhteellisen helppoa ja vähän resursseja vaativaa. Digitaalisia tuotteita voi korjata loputtomasti. Digitaalisessa todellisuuskerroksessa tapahtuvan toiminnan erinomaisen virheensietokyvyn takaavat muut digitaaliset luonnonlait. Näiden ominaisuuksien ansiosta haarautuvat kehityspolut ovat mahdollisia, joten digitaalisissa ympäristöissä on mahdollista kehittää ja kokeilla samanaikaisesti useita eri ratkaisuja. Kaiken toiminnan tallentamisesta johtuen virheet ja väärinkäytökset ovat paikallistettavissa, korjattavissa tai poistettavissa. Seuranta on helppoa. Tästä syystä toiminnan historia voidaan muuttaa läpinäkyväksi tai toimintaprosessi voidaan avata kokonaan, jolloin käytännössä kaikki toiminnasta kiinnostuneet voivat osallistua. Prosessin näkyväksi tekeminen ja avaaminen mahdollistavat holoptisen toiminnan, joka taas ruokkii aktiivisen toiminnan näkyvyyttä, kehitysvauhtia ja kehityssuuntien yllättävyyttä.
Holoptinen toiminta
Holoptinen (holoptic) viittaa alun perin eräiden hyönteislajien silmän rakenteeseen, jossa silmät ovat pään keskellä lähellä tai kiinni toisissaan. Tämä mahdollistaa näkemisen mahdollisimman laajalle alueelle. Holoptinen muodostuu sanoista holos ('kaikki') ja optike ('näyttää'). Holoptinen silmä näkee kaikkialle, jolloin myös kaikki on nähtävissä. Holoptinen tarkoittaa siis kaiken näkymistä kaikille.
Holoptinen toiminta on yksittäisen ihmisen toimimista läpinäkyvästi yksin tai ryhmässä. Holoptinen toiminta tapahtuu usein digitaalisten kommunikaatio- ja toimintavälineiden kautta. Keskeinen ominaispiirre on se, että muut voivat tarkastella ja seurata toimintaa vapaasti (esim. blogit). Lisäksi voi toiminnan kommentointi ja toimintaan osallistuminen olla mahdollista (esim. avoimet wikit, kommentoinnin mahdollistavat blogit ja avoimet lifestream-palvelut). Digitaalisten välineiden johdosta kokonaisprosessia on mahdollista tarkastella ja analysoida jälkikäteen, koska kaikki digitaalisten välineiden kautta tapahtuvat toiminnan osat tallentuvat. Tämän vuoksi myös suora viittaaminen toiminnan aikaisempiin vaiheisiin on helppoa. Holoptinen toiminta tehostaa hajautettua yhteistyötä ja nopeuttaa ajatusten ja ideoiden leviämistä.
Parvimainen rakenne
Holoptisesti toimivat ihmiset ja ryhmät voivat muodostaa parvimaisia rakenteita, joissa ihmiset voivat osallistua toiminnallisiin osaprosesseihin (vrt. Engeströmin solmutyöskentely, Engeström 2008). Holoptisessa toiminnassa toisiaan etäisesti seuraavat ihmiset tai ryhmät voivat hetkellisesti löytää yhteisen toiminnan kohteen tai tavoitteen, jonka ympärille muodostuu yhteistoimintaa rajoitetuksi ajaksi. Prosessin päättyessä (joko onnistuneesti tai epäonnistuneesti) yhteistyöliitokset purkautuvat ja siirrytään aktiivisesta solmutyöskentelyvaiheesta takaisin parvimaiseen seurantavaiheeseen (ks. myös Engeström 2008, 199-233). Parvet, joiksi kutsun holoptisia toimintaklustereita, muodostavat (mahdollisesti) globaaleja toimintakokonaisuuksia, joissa ideat, tiedot, toiminta ja yhteistyö on potentiaalisesti kaikkien nähtävissä. Parvet muodostavat itseään muokkaavan, seuraavan ja reflektoivan systeemin, josta esimerkiksi Knorr Cetina (2003) on käyttänyt termiä flow-arkkitehtuuri (flow architecture). Holoptinen toiminta muodostaa siis parvia, jotka muokkaavat ja muuttavat itse itseään seuraamisen ja solmutyöskentelyn kautta.
Holoptinen toiminta laajentaa radikaalisti yksilön potentiaalista toiminta-avaruutta. Parvet avaavat uusia mahdollisuuksia organisaatiorajat ylittävälle, nopeasti synnytettävälle yhteistyölle. Myös toiminta, johon osallistuu sekä suuria organisaatioita että yksittäisiä ihmisiä tavallista tasa-arvoisemmin, mahdollistuu. Holoptinen toiminta antaa yksilölle lisää vapautta omaan toimintaansa, koska rajojen ylitykset ja solmutyöskentely helpottuvat. Kuitenkin samaan aikaan yksilö joutuu luopumaan holoptisen toimintansa osalta yksityisyydestään ja antamaan esimerkiksi työnantajalleen hyvät mahdollisuudet aikaisempaa tarkempaan työn sisällölliseen seurantaan (perinteinen työseurantahan keskittyy ilmoitettujen työmäärien ja helposti mitattavien seurausten seurantaan). Toisaalta holoptisen toiminnan kautta myös itse organisaatiot tulevat läpinäkyvämmiksi, joten niissä toimivien yksilöiden valta ja vastuu kasvavat.
Parvimainen rakenne mahdollistaa toiminnan lisäksi myös passiivisen seuraamisen. Onkin oletettavaa, että jonkinlainen 1/9/90-sääntö (ks. lisää esim. Nielsen 2006) pätee myös parvissa eli että 1 prosentti tekee suurimman osan asioista ja 90 prosenttia ainoastaan seuraa toimintaa. Holoptisen toiminnan ja parvimaisten rakenteiden näkökulmasta passiivinen seuraaminenkin on jo tärkeää. Helppojen rajanylitysten johdosta passiivinen seuraaja voi muuttua aktiiviseksi sopivan tavoitteen tai työn sattuessa kohdalle.
Holoptisen toiminnan ja parvimaisten rakenteiden hyödyntäminen ja käyttöönotto organisaatioissa
Olen tehnyt vuoden 2007 lopusta toiminnallista tutkimusta omassa työyhteisössäni Metropolia-ammattikorkeakoulussa, jossa olen toiminut digitaalisen viestinnän lehtorina ja tutkijana. Tarkoituksenani on ollut kehittää Metropolian toimintamallia holoptiseksi ja aktivoida ja motivoida toimintamallin käyttöönottoa kouluorganisaatiossa. Muutosprosessi on ollut hidas ja monipolvinen ja tutkimukseni aikana olen ymmärtänyt, että toimintamallin vaatima muutos on itseasiassa hyvin suuri, koska jokaisen osallistujan täytyy haastaa itsensä ja omat aiemmat toimintatapansa. Holoptisen toiminnan idea on aiheuttanut monentasoista muutosvastarintaa ja myös asiaan positiivisesti suhtautuville varsinainen oman toiminnan muuttaminen tuottaa hankaluuksia. Tavat ovat pinttyneitä.
Samaan aikaan olen ollut mukana Tutkimusparveksi itseään kutsuvan ryhmän toiminnassa (http://tutkimus.parvi.fi). Tutkimusparvi on internetissä vuoden 2007 lopussa syntynyt ryhmä tutkijoita ja tutkimuksesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka ovat halunneet kokeilla uudentyyppistä, avoimempaa toimintaa tutkimuksen tekemisessä. Tutkimusparvi on kaikille avoin ja parvilaiset ovat osallistuneet muun muassa täysin avoimien hankehakemusten kirjoittamiseen, kaikille avointen artikkelien kirjoittamiseen, uudentyyppisen, nopean "mikroartikkeli"-formaatin kehittämiseen ja kaikenlaiseen keskinäiseen tiedon- ja kokemustenvaihtoon. Omasta näkökulmastani Tutkimusparvi edustaa holoptista toimintaa ja sen rakenne on parvimainen.
Nämä kaksi oman toimintani osapuolta ovat vaikuttaneet teoreettiseen näkemykseeni holoptisesta toiminnasta sekä antaneet kokemusta ja tietoa toiminnan käynnistämisestä ja toimintaan motivoimisesta.
Parvien haasteet
Käynnistettäessä holoptista toimintaa motivointi nousee tärkeimmäksi haasteeksi. Holoptinen toiminta ja parvet vaativat yksilöiltä suuria mentaalisia muutoksia. Läpinäkyvyys ja oman keskeneräisen työn näyttäminen puhumattakaan sen mainostamisesta tuntuvat monista epämiellyttävältä. Myös pelot, jotka voivat liittyä esimerkiksi omaan ammatilliseen itsetuntoon tai avoimuuden mahdollistamaan tihutöihin, voivat nostaa yksilön osallistumiskynnystä. Holoptinen toiminta vaatii myös teknistä ymmärrystä ja osaamista, sillä uudet digitaaliset ympäristöt (esim. wikit) toimivat omalla logiikallaan, joka usein poikkeaa ihmisten aiemmista toimintaympäristökokemuksista. Lisäksi eri palveluiden yhdistely ja linkittely vaikeuttaa toiminnan hahmottamista uusien käyttäjien näkökulmasta. Myös sosiaalinen ulottuvuus ja sosiaalisten suhteiden hoitaminen voi tuottaa aluksi ongelmia. Toisten huomioon ottaminen, kannustaminen, kehuminen ja rakentavan kritiikin antaminen esimerkiksi kirjoittamalla on monille haastavaa, sillä kaikki eivät ole tällaiseen toimintaan tottuneet varsinkaan läpinäkyvässä ympäristössä. Jotta erilaisista haasteista selvitään, on motivointiin panostettava paljon resursseja. Motivoinnin keskeiset osatekijät ovat omien hyötyjen näkeminen, toimivat esimerkit ja pakko.
Oman tutkimusprosessini alussa yritin kehittää yhtä esimerkkitapausta, jota ajattelin voivani myöhemmin monistaa muualle. Pyrin kevään 2008 ajan kehittämään uutta holoptista toimintamallia digitaalisen viestinnän suuntautumisalan henkilökunnan kanssa. Asia eteni jonkin verran, mutta nopeasti toimivaa paraatiesimerkkiä ei tästä kehittelystä oikein tuntunut syntyvän. Syksyn alussa päätin toden teolla kokeilla evolutiivista rinnakkaismallia käytännössä eli käynnistin useita erilaisia holoptisen toiminnan kokeiluja samanaikaisesti. Aloitimme muun muassa hanketoiminnassa wikin käytön ja perustimme muutaman muun pyöräilystä kiinnostuneen ihmisen kanssa Fillarijengin, joka keskustelee wikissä ja pyrkii edistämään työmatkapyöräilyä Metropoliassa. Kun käynnissä oli useita eri kokeiluja, pystyin motivoimaan toisiin prosesseihin osallistuvia ihmisiä toisten onnistuneilla kokeiluilla. Tällaisten analogioiden kautta ihmiset oivalsivat omatkin hyödyt paremmin. Pakko on myös hyvä motivaattori, jonka roolia ei kannata vähätellä. Viimeistään kun kaikilla työt kaatuvat päälle eikä ole mahdollisuutta tavata fyysisesti, digitaalisille kokeiluille avautuu hyviä kokeilumahdollisuuksia.
Toinen keskeinen haaste parville liittyy johtajuuteen. Tutkimusparvessa on aika ajoin ollut jopa ongelma se, ettei kukaan ota jotain asiaan johdettavakseen. Tässä tapauksessa erityisesti se, että käytännössä kaikki toimijat ovat vapaaehtoisia, johtajuus merkitsee lupausta huomattavasta aikapanostuksesta. Tutkimusparvessa ollaankin käytännössä huomattu, että jonkun täytyy ottaa lopullinen vastuu, jos jotain halutaan saavuttaa. Toisaalta taas johtajuuden ja itseohjautuvuuden tasapainon löytäminen luo haasteen perinteiselle organisaatiolle, jossa (ainakin paperilla) on selkeä hierarkia. Parven ominaisuuksiin kuuluu mahdollisuus kaikkien väliportaiden ohittamiseen. Tämä luonnollisesti kyseenalaistaa koko perinteisen organisaation rakenteen.
Holoptisen toiminnan hyödyt
Nopea palaute. Holoptinen toiminta tuottaa nopeaa palautetta, koska holoptisessa toiminnassa prosessi on jo alusta lähtien muiden nähtävissä. Sitä voi myös kommentoida huomattavasti aikaisemmin kuin tavallisessa toiminnassa, jossa julkista on mahdollisesti vain hiottu ja viimeistelty lopputulos. Tutkimusparvessa omia ajatuksia on voinut testata jo kirjoitusvaiheen alussa. Esimerkiksi tämän esitelmän tiivistelmää ja ideaa hahmotellessani käytin kehittelyprosessissa Tutkimusparven wikiä (http://tutkimus.parvi.fi) ja Jaiku-kanavaa (http://jaiku.com/channel/tutkimusparvi). Sain ajatuksistani heti palautetta ja kehitysehdotuksia.
Nopea tiedon leviäminen. Holoptisessa toiminnassa tieto leviää nopeasti. Useassa tapauksessa uutiset ovat levineet nopeimmin blogien välityksellä. Ne ovatkin hyvä esimerkki holoptisesta tiedonvälityksestä, jossa tieto kertautuu ja monistuu blogien kirjoittajien seuratessa, kommentoidessa ja kopioidessa muiden kirjoittajien tekstejä. Myös tähän tekstiin viitattiin eräässä parviin liittyvässä keskustelussa samaan aikaan kun kirjoitin tätä (ks. http://jaiku.com/channel/tutkimusparvi/presence/46292697).
Jaettu tietoisuus toiminnasta. Organisaatioiden näkökulmasta keskeinen hyöty on paremman ymmärryksen saavuttaminen omasta toiminnasta. Organisaation toimiessa parvimaisena rakenteena erilaisia sisäisiä rajojen ylityksiä tapahtuu todennäköisemmin. Mikäli ihmiset voivat seurata omasta mielestään kiinnostavien yksilöiden ja ryhmien tekemistä, tietoisuus toiminnasta, sen motiiveista ja päämääristä jakautuu organisaation sisällä laajemmin. Seuraaminen helpottaa myös tehtyjen valintojen ymmärtämistä.
Markkinointi- ja viestintähyödyt. Koska holoptinen toiminta on digitaalista sitä voidaan käyttää sellaisenaan tai suodatettuna myös markkinointimielessä. Esimerkiksi mahdollisuus tarkastella suoraan jonkin tietyn Metropolian koulutusohjelman toimintaa ja opetusta antaa tarkastelijalle aidomman ja paremman kuvan toiminnasta kuin toimitettu markkinointiteksti. Holoptisen toiminnan kautta tarkastelija voi itse päättää, kuinka syvällisesti hän haluaa toimintaan tutustua. Koululaitokselle tämä voi antaa mahdollisuuksia saada parempia opiskelijoita, uusia yhteistyökumppaneita tai toiminta-ajatuksesta innostuneita uusia työntekijöitä. Yksilölle markkinointi- ja viestintähyödyt ovat myös konkreettisia. Oma tutkimustoimintani holoptisuus lienee tärkein syy siihen, että minua on ylipäänsä pyydetty puhumaan erilaisiin tilaisuuksiin.
Rajoja ylittävän yhteistyön helpottuminen. Koska holoptinen toiminta muodostaa parvimaisen rakenteen, erilaiset organisaation sisäiset ja ulkopuoliset rajojen ylitykset helpottuvat. Tutkimusparvessa omien ajatusten suuntaa voi kokeilla laajan toimijajoukon palautteen avulla. Organisaatioissa eri alojen asiantuntijat voivat vapaaehtoisesti osallistua heille virallisesti kuulumattomien asioiden kehittämiseen. Useilla ihmisillä on halu jakaa osaamistaan ja saada siten tunnustusta asiantuntijuudestansa. Yksinkertainen esimerkki rajanylityksestä on Metropolian digitaalisen viestinnän suuntautumisalan wikissä pidetty kokous, johon osallistui pitkällä omalla pohdinnallaan myös wikin pääkäyttäjä, joka ei virallisesti ole mitenkään kytköksissä digitaalisen viestinnän toimintaan (ks. https://wiki.metropolia.fi/x/OpA_/).
Mahdollisuus kehittämisen moniajoon. Holoptisessa toiminnassa läpinäkyvyys helpottaa myös toimintaprosessien analysointia ja vertailua. Toiminta voidaan tallentaa kokonaisuudessaan ja prosessi voi tarvittaessa haarautua erilaisiin kokeiluihin. Näin holoptinen toiminta muistuttaa enemmän evolutiivista prosessia kuin tarkkaan hallittua projektia kuitenkin sillä erotuksella, että tallennettua holoptista prosessia voidaan tarkastella kokonaisuudessaan myös jälkikäteen. Tämän takia kriittisten tekijöiden analysointi on helpompaa kuin tavallisen, fyysisessä maailmassa tapahtuvan toiminnan tapauksessa.
Organisaation inhimillistyminen. Holoptisuus tuo yksilöt näkyviin. Tämä antaa organisaatiolle kasvot ja inhimillistää sen virallista pintaa. Inhimillistyminen auttaa ymmärtämään toimintaa ja hyväksymään erilaiset ratkaisut paremmin. Esimerkiksi jos ihmisten olisi mahdollista seurata omien organisaatioidensa helpdeskin toimintaa, ei toimimaton palvelu tai rikkinäinen tietokone turhauttaisi välttämättä yhtä paljon kuin nyt. Helpdeskin syöttölomake saisi kasvot. Palvelupyyntöjen lähettäjät ymmärtäisivät paremmin helpdeskin työntekijän näkökulman ja huomaisivat siellä eri ihmisille kasautuneet työt. Jopa uusia innovatiivisia parannusehdotuksia voisi syntyä, kun toiminnan osapuolet olisivatkin "samalla puolella pöytää".
Holoptisen toiminnan tehostaminen
Jotta holoptinen toiminta olisi tehokasta, tulee siinä ottaa huomioon digitaalisen ympäristön ja parvimaisen rakenteen ominaisuudet ja erityispiirteet. Seuraavassa omien kokemuksieni kautta kokoamiani ajatuksia toiminnan tehostamiseksi.
Linkittymisen maksimointi. Eri asioiden linkittäminen parantaa niiden löytymistä. Digitaalisessa ympäristössä on myös helppo antaa linkit alkuperäisiin keskusteluihin (vrt. esimerkiksi aiemmin antamani esimerkit nettikeskusteluista). Toiminnan mielekkyyden kannalta on myös järkevää käyttää samaa materiaalia useassa eri paikassa. Olemme esimerkiksi Metropoliassa yhdistelleet erilaisten hankkeiden yhteydessä pr-sivustojen ja hankkeen sisäisten sivujen uutisointia. Julkaisemalla jotain toisessa, se voidaan näyttää myös toisessa eikä kenenkään tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa. Linkittyminen kannattaa toki myös teknisessä mielessä, koska hakukoneet tutkivat nimenomaan sivujen välisiä linkityksiä. Linkit tehostavat holoptisuutta.
Toiminnan pilkkominen. Toiminta kannattaa pilkkoa mahdollisimman pieniksi osiksi. Erityisesti, jos halutaan vapaaehtoista osallistumista, yksittäinen toimintapalanen ei saa tuntua jo etukäteen liian suurelta. Oman kokemukseni on myös se, että holoptista toimintaa käynnistettäessä täytyy lähteä suhteellisen pienistä toimintakokeiluista (ks. esim. Benkler 2006). Näin uudet ihmiset voivat kokeilla toimintamallia käytännössä ilman liian suurta panostusta.
Digitaalisen ja fyysisen ulottuvuuden tehokas yhteennivominen. Holoptisen toiminnan elinvoimainen kehittyminen vaatii, että digitaalisesta ulottuvuudesta tulee luonnollinen osa toimintaympäristöä. Tämä tarkoittaa toiminnan muutoksia, jossa digitaalista toimintaa ei voida enää erottaa fyysisen maailman toiminnasta. Esimerkiksi Metropoliassa kokousten esityslistojen, muistioiden ja asioiden valmistelun siirtäminen wikiin ovat olleet tällaisia toimintamuutoksia. Myös opinnäytetöiden kirjoittamista ja ohjaamista on päätetty pilotoida wikissä. Sitomalla digitaalinen ja fyysinen ulottuvuus, ei kumpikaan tunnu ylimääräiseltä vaan osat täydentävät toisiaan.
Jälkien jättämisen maksimointi. Kaikesta toiminnasta, mistä vain on mahdollista jättää jälki digitaaliseen ympäristöön, se kannattaa tehdä. Suoraan tämä tapahtuu tietenkin toiminnassa, joka tehdään digitaalisessa ympäristössä, mutta myös esimerkiksi työblogien kirjoittamista omasta toiminnasta pitää tukea. Näin kokonaisvaltainen toiminnan ymmärtäminen ja rajanylitysten mahdollisuus kasvavat.
Jälkien muodostaman prosessin seuraamisen tehostaminen. Digitaalisissa ympäristöissä on kehitetty erilaisia prosessinseuraamisvälineitä (esimerkiksi wikien dashboardit ja tuoreet muutokset -näkymät). Tämän osa-alueen kehitystyö tuntuu kuitenkin olevan vielä aluillaan. Usein prosessin ymmärtäminen vaatii erittäin aktiivista mukanaoloa, joten satunnaisille käyttäjille kehitysprosessit jäävät helposti käsittämättömiksi. Holoptisen toiminnan seuraamisen tehostamiseksi tarvittaisiinkin lisää prosessin näkyväksi ja ymmärrettäväksi tekeviä käyttöliittymä- ja toimintainnovaatioita.
Käyttökulttuurien ymmärtäminen ja käyttökulttuurisuunnittelu. Jokaiseen digitaaliseen ympäristöön muodostuu oma käyttökulttuurinsa. Esimerkiksi se, millä sävyllä toisille puhutaan, vaihtelee suuresti eri palvelujen välillä. Holoptista toimintaa käynnistettäessä täytyy käyttökulttuuriin kiinnittää erityistä huomiota. Ihmisten toiminnasta on annettava palautetta, koska esimerkiksi fyysisessä maailmassa toimiva ilmeisiin perustuva palautejärjestelmä puutuu. Erityisesti positiivisen palautteen antamisen merkitystä pitäisi painottaa. Käyttökulttuuri ja sen kehittäminen kannattaa pyrkiä tekemään näkyväksi. Omien tekojen ymmärtäminen osana yhteistä, muotoutuvaa käyttökulttuuria ja sen suunnittelua antaa ihmisille konkreettisen mahdollisuuden muokata omaa työympäristöään ja työilmapiiriä. (Ks. esim. Kokkonen 2008.)
Yksilöiden (osittainen) toimintavapaus. Ollakseen mukana holoptisessa toiminnassa ja parvissa yksilö tarvitsee ainakin osittaista autonomisuutta. Tällä autonomisella työajallaan yksilöt voivat tehdä rajanylityksiä ja luovia harharetkiä. Esimerkki tällaisesta mahdollisuudesta on Googlen kahdenkymmenen prosentin sääntö. Googlen työntekijät voivat käyttää yhden työpäivän viikosta itse tärkeäksi katsomaansa projektiin. Monet Googlen käytetyimmistä tuotteista ovat lähtöisin näistä vapaaehtoisprojekteista.
Mihin olemme matkalla?
Nyt saadut käytännön kokemukset kannustavat jatkamaan holoptisen toimintamallin kokeilua ja parvimaisten rakenteiden toiminnallista tutkimista. Pienimuotoisuutensa takia käytännön kokeilut eivät kuitenkaan tarjoa vielä täyttä kuvaa parvien haasteista, hyödyistä ja parhaista käytännöistä. Voidaan kuitenkin olettaa, että holoptinen toiminta voisi antaa organisaatioille välineen ymmärtää itseään kehittyvänä ja historian omaavana kokonaisuutena. Toiminnan digitaalisen kerroksen prosessitallenteet voisivat tarjota organisaatioille yhteisesti jaetun muistipankin, josta aiempaa toimintaa voitaisiin tarkastella tarvittaessa. Alati uudistuvat parvimaiset rakenteet voisivat ammentaa arvokasta tietoa aiemmista (mahdollisesti jo unohdetuista) kokemuksista ja uusi toimintamalli auttaisi organisaatioita ymmärtämään kokonaisvaltaisemmin omaa historiaansa.
Kirjallisuutta
Anderson, Chris (2006): Pitkä häntä - Miksi tulevaisuudessa myydään vähemmän enempää. Suom. Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita.
Anderson, Chris (25.2.2008): Free! Why $0.00 Is the Future of Business. Wired. http://www.wired.com/techbiz/it/magazine/16-03/ff_free Luettu 9.10.2008.
Barabási, Albert-László (2002): Linkit - Verkostojen uusi teoria. Helsinki: Terra Cognita.
Benkler, Yochai (2006): The Wealth of Networks. New Haven: Yale University Press.
Elliott, Mark (2006): Stigmergic Collaboration: The Evolution of Group Work. M/C Journal. Volume 9, Issue 2, May 2006. http://journal.media-culture.org.au/0605/03-elliott.php Luettu 9.10.2008.
Engeström, Yrjö (2008): From Teams to Knots - Activity-Theoretical Studies of Collaboration and Learning at Work. Learning in Doing: Social, Cognitive &Computational Perspertives Series. Cambridge: Cambridge.
Kokkonen, Juhana (2008): User Culture, User-System Relation and Trust – The Case of Finnish Wikipedia. Teoksessa Samuli Niiranen (toim.): Open Information Management: Applications of Interconnectivity and Collaboration. Painossa.
Knorr Cetina, Karin (2003): From Pipes to Scopes: The Flow Architecture of Financial Markets. Distinktion, nr. 7. 2003, 7-23. Luettu 19.8.2008.
Nielsen, Jakob (9.10.2006): Participation Inequality: Encouraging More Users to Contribute. Jakob Nielsen's Alertbox. http://www.useit.com/alertbox/participation_inequality.html Luettu 9.10.2008.
Taleb, Nassim Nicholas (2007): Musta Joutsen - Erittäin epätodennäköisen vaikutus. Helsinki: Terra Cognita.
Weinberger, David (2007): Everything is Miscellaneous: The Power of the New Digital Disorder. Henry Holt & Company.
