Konnektivismi sosiaalisen median oppimisteoriana

Tutkimus.parvi.fi

Tiivistelmä

Tämä mikroartikkeli kuvailee muutaman ensimmäisen askeleen verran George Siemensin ja Stephen Downesin pedagogista lähestymistä web 2.0:n, sosiaalinen webin ja sosiaalinen median luomiin oppimisen kenttiin, joita he kuvaavat yläkäsitteellä konnektivismi. Siemen ja Downes aloittivat syyskuussa 2008 internetmaailmanlaajuisen avoimen kurssin [1], jolla kuka tahansa saa opiskella konnekstivismin perusasioita.

Jaikussa keskustelua aiheesta [2]

Mitä on konnektivismi (connektivism)?

Konnektivismissa oppiminen syntyy yhteyksien verkostossa, kasvaa kuin rihmasto tai rönsyävä kasvi. Lähelle tuleva sosiaalisen konstruktivismin teoria kohdistaa oppimisen yksilöön, yksilöpsyykeen, vaikkakin korostaen sosiaalisen todellisuuden merkitystä. Konnektivismi hyppää ulos yksilöpsyykestä siinä mielessä, että oppiminen on orgaanin oppimista. Yksilö on osallisena yhteisessä osaamisessa yhteyksiensä kautta.

Tenologia on muuttanut ihmisten arkea ja siten myös kaikkea oppimiseen liittyvää. Yhtäältä ammatit vaativat jatkuvaa uuden oppimista. Toisaalta teknologia on liittynyt osaksi oppimisen ympäristöjä. Erilaiset laitteet, tietokoneohjelmat, verkkopalvelut, virtuaaliset ja synteettiset maailmat tarjoavat uusia tapoja viettää aikaa, harrastaa, tehdä työtä ja oppia.

Informaation saatavuus ja merkityksellisen tiedon ajankohtaisuus ovat muuttuneet ratkaisevasti. Osa tiedosta vanhenee niin nopeasti, ettei sitä kannata enää painaa oppikirjoihin. Informaation tuottamisen ja käsittelyn menetelmät ovat monipuolistuneet.

Lähde: George Siemens http://www.elearnspace.org/Articles/connectivism.htm

Peeii:

Konnektiivisen oppimisen mukaan ihminen oppii yhteyksissä (toisiin ihmisiin, ympäristöön, teknologiaan jne.) Yhteydet muodostavat verkostoja. Oppiminen tapahtuu verkostoissa. Tämä tarkoittaa, että oppiminen ei tapahdu yksilöissä, vaan oppimisekologioissa (learning ecology). Oppimisekologioissa ovat keskeisiä "ekosysteemiset" havaitsemisen-tekemisen-tietämisen -kokonaisuudet, jotka uppoavat (are embedded) luonnon-, ihmis-, teknologia- jne. ympäristöihin ja ovat osa niitä.

Konnektiivisessa oppimisessa on yksilön näkökulmasta kyse virittymisestä (attunement). Kyse ei ole säilömistä ja mieleenpalauttamisesta, informaation prosessoinnista eikä kognitiivisesta ja sosiaalisesta konstruoimisesta/tiedonrakentamisesta. Virittyminen on "inhimillistä evoluutiota", kuin itsevirittyvä radio, joka hakee ja löytää asemia, virittyy niille - ja sitten uusille, ja uusille jne. Ja oppimista tapahtuu niin virittyessä kuin virittyneenä ollessa omille ja ympäristönsä verkostoille.

Kun konnektiivista oppimista tarkastellaan "opetuksen" näkökulmasta, huomio kiinnittyy ympäristöjen rakentamiseen ja ylläpitämiseen (yhteyksien mahdollistamiseen) sekä läsnäolevaan vertaisuuteen ja asiantuntijuuteen (eläviin ja aitoihin solmuihin).

Viitteitä: http://www.elearnspace.org/KnowingKnowledge_LowRes.pdf http://ltc.umanitoba.ca/wiki/Connectivism